|
Antiikin ajoista tähän päivään
Kukat ovat Antiikin ajoilta asti olleet oleellinen osa hääjuhlaa. Morsiamen puku, kampaus sekä häähuone koristeltiin kukin ja yrtein. Näihin aikoihin suosittuja hääkukkia olivat mm. laventeli, rosmariini, appelsiininkukka liljat, hyasintti, viljantähkät ja ruusut.
 Morsiuskimppu tuli perinteeksi Pohjoismaissa 1770-luvulla, joskin se oli yleensä pieni rintakimppu. Vuosisadan loppuun mennessä se alettiin kiinnittää vyölle. 1800-luvulla myös koko puku saatettiin koristaa myrttiseppelein (kreikkalaisen rakkauden jumalattaren, Afroditen, kasvi), joissa oli hedelmällisyyttä kuvaavia appelsiininkukkia.
 Varsinainen kädessä kannettava morsiuskimppu vakiintui perinteeksi Keski-Euroopassa viime vuosisadan puolivälissä. Ensimmäinen vakiintunut tyyli oli pyöreä ja tiivis, mansetilla varustettu Biedermaier-kimppu. Tätä seurasivat vesiputousmalliset, riippuvat, kimput ja runsaat käsivarsikimput. Pohjoismaissa kimppu oli usein sidottu valkean metalli-, kangas tai paperipitsisuojuksen sisään. Kimppuun kiinnitettiin pitkät silkkinauhat, joihin oli usein kirjoitettu morsiusparin nimet ja hääpäivämäärä.
 Morsiuskimppu on ollut hallitseva koko 1900-luvun ajan. 1920-Luvulla se oli kookas ja pitkänomainen käsivarrella kannettava kimppu. Vielä 1930- ja 1940-luvuilla kimppu oli runsas ja näyttävä, mutta 50-luvulla se alkoi muuttua yksinkertaisemmaksi ja pyöreämmäksi. 1960-luvulla kimpun koko hetkellisesti pieneni, mutta 80-luvulla sen näyttävyys jälleen palasi.
1990-luku on ollut kiivasta uusien tyylien kehittämisen aikaa: mallit ovat muuttuneet morsiuspukujen ja kampausten myötä ja näin tulee ollakin, sillä morsiuskimppu on osa kokonaisuutta.
Tutustu tämän päivän morsiuskimppumallehin.
|
|
